torstai 21. huhtikuuta 2016

81# Venyttelyä ja taivuttelua, niin varmaan

Heipsis! Onnistuin jo näinkin pian palaamaan blogiin kirjoittelemaan. Eli nyt tulee postausta siitä "venyttelystä ja taivuttelusta".

Eli joo, eihän siitä mitään taivuttelua ja venyttelyä tullut vaan jotain liikkeitä jotka ehkä etäisesti taivutti. Eli ympyrällä takapään väistättämistä sisälle tai ulos, serpenttiiniä, loivia kiemurauria ja ympyrän vaihtoa. Eli kuta kuinkin näitä tein onnistuneesti ja vähemmän onnistuneesti. Serpenttiinit ja väistätykset ok, ja muu vähän huonommin. Fia oli kumminkin melko kuuntelevainen, mutta tänään ei ollut meidän päivä. Lopuksi siskoni ehdotti, että menisin kolmikaarista kaksi tai yksi kaarta laukassa. Se menikin ihan hyvin, mutta vasempaan suuntaan keskimmäinen kaari laukassa ei ollutkaan sitten niin hyvä. Ensimmäinen kaari lapa edellä kylkimyyryä, nopea (lähes olematon) suoristus ja laukan nosto, joka yleensä lähti oikeasta paikasta, mutta vähän hitaasti, eli olisi saanut olla pontevampi nosto. Sitten laukalla kaarteeseen ja suoristukseen. Kaarre kaatui joka kerta sisälle, mutta suoristus ihan ok. Mutta sitten tuli se ongelma. Kun suoristuksen jälkeen olisi pitänyt jatkaa ravilla, niin rouva tarjosi usein (kylläkin siistin) laukanvaihdon ja lähti hiipimään hidasta laukkaa. Joskus taas saatiin raville, mutta jossain kohtaa oli sitten pakko palata laukalle. Ihan positiivinen ongelma sillä tapaa, että sieltä tarjottiin reippaampaa askellajia, eikä hitaampaa, mutta silti. Ongelma olisi ollut todennäköisesti helppo korjata, kuten otat vain puolipidätteitä tai jtn. Mutta minä en yksin osaa tuollaisia pähkiä. Viimeinen kerta meni sitten ihan hyvin. :)

Siinä tälläinen lyhyt paasaus siitä. Hevonen tuli vähän hikeen, joka ei ollut ihan toivottu juttu, sillä huomenna on valmennus, joka toivottavasti menisi hyvin. Siitä ehkä postausta, ehkä ei, kuka tietää. :) Seuraavaan postaukseen asti moikka!

keskiviikko 20. huhtikuuta 2016

80# Jos nyt rupeaisi palailemaan

Heippa!

Eli nyt mä koittaisin herättää blogin henkiin. Lopputulos tuskin on tyydyttävä, mutta yrittänyttä ei laiteta. Kuvat varmaankin tulevat olemaan kortilla, sillä eihän sitä tallille ota kameraa mukaan ja vaikka ottaisi, niin missä välissä niitä kuvia ehtisi muka ottaa. Mutta tosiaan blogin aihe nyt vähän muuttuu. Rupean kertomaan enemmän Fiasta ja hänen metkuiluistaan. Hänestä tulee vähän niin kuin blogin päätähti ja muista sitten vain tähtiä. :)

Eli voisin tässä nyt vähän avata vaikkapa viime maanantain ratsastelua. Meillä tosiaan oli katsomassa/valmentamassa pikkuserkkuni. Siskoni juoksutti Vilman samaan aikaan kun minä ratsastin. Ratsastus meni hyvin ja tajusin, että siitä onkin aikaa, kun pikkuserkkuni on viimeksi käynyt. Me menimme siis koko ajan toisessa päässä ympyrällä. Siinä haettiin, että Fia astuisi alle, välillä väistäisi takapäätä ulos ja olisi kuulolla. "Valmentajamme" määräsi minulle jo alussa kannukset, eli koko ratsastus mentiin niiden kanssa. Mielestäni aina, kun saan kannukset jalkaani ja alan ratsastaa, niin Fia on vähän vinkura. Itse en uskalla käyttää kannusta niin kovasti kuin pohjetta alussa niin myös Fia on vähän ymmällään ja odottaa aina pohjetta vahvemmin. Ratsastus meni todella hyvin silti kannusten kanssa ja kyllä sitten kun rupeaa ratsastamaan niin siihen kannuksen käyttöön tottuu. Fia oli mielestäni todella hyvä. Ihan alku valmennuksilla, jotka pikkuserkkuni piti ehkä ensimmäisenä vuonna, kun Fia oli meillä, oli Fia hyvinkin etupainoinen ratsastaa ja vahva suustaan. En ollut sitä miettinyt varmaan kahteen vuoteen, mutta kun pikkuserkkuni kysyi yhdessä vaiheessa, onko Fia vahva suusta, tunnustelin hetken ja totesin, että ei yhtään. Se oli oikeastaan todella kiva huomata. Alussahan Fia tosin saattoi vain testata ja viedä meitä kuin märkää rättiä.

Tunnin aiheena (jos niin voi sanoa) oli ehkä se takapään väistättäminen ja reipas hevonen. Muuten meillä meni kohta reipas hevonen hyvin, mutta käynnissä saimme kuulla siitä ja sen kyllä itsekkin huomasi, että siinä jäi vähän niin kuin vain matkustamaan. Sain myös yhden hyvän vinkin kouluradoille. Yhdessä vaiheessa teimme sellaista tehtävää, että menin tietystä kohdasta voltille, harjoitusravissa tai käynnissä, väistätin takapäätä ulos ja voltin loputtua nostin laukan ja laukkasin ympyrän ja taas samalle voltille. Aloitimme vasemmasta suunnasta, joka on Fialle hankalampi, joten meidän laukka-käynti siirtymisemme olivat hyviä, mutta oikeaan suuntaan huomattavasti parempia. Käynti-laukka nostot meni ihan hyvin mielestäni. Ensimmäiset molempiin suuntiin tosin levisivät selvästi raville. Valmistelu kaiken A ja O, mihin sinä sen unohdit. Viimeinen käynti-laukka siirtyminen oli kyllä sen verran hieno, että valmentajamme kysyi saman tien että lopetetaanko. Tunnin aikana valmentajani totesikin, että Fia on kyllä hyvin säilynyt ikäisekseen ja varsinkin takapään lihaksisto on hyvä. Olin täysin samaa mieltä, sillä kun Fia käyttää takapäätään sen lihaksiston kyllä näkee. Mietin vain jälkeenpäin, että se on varmaan tullut niistä meidän mäki kiipeilyistä, sillä kentällä me painellaan eteenpäin ilman takapäätä. :D

Tunnin jälkeen oli kiva kuulla, että hevonen on kehittynyt hurjasti, mutta niin myös ratsastaja. Se on kumma, että sitä arvostaa niin paljon, kun kehutaan, mutta itse ei sitä ikinä sano kellekkään tai sanoo vain harvoin. Fia kyllä todennäköisesti tiputtaa minut takaisin maanpinnalle seuraavalla ratsastuskerralla, kun ajattelin vähän venytellä ja taivutella. Kerron siitä sitten miten se meni.Siihen asti heippa!

Onko sinulla ehdotusta, millä liikkeellä/liikkeillä voisin taivutella Fiaa?