Terve! Nyt me ollaan vähän niinkun teiltä salaa korkattu meidän kisakausi 2016! :D Eli oltiin tuossa 15.5.-16 Takkulan koulukisoissa. En halunnut siitä ennen sanoa, vaikka ehdin jo jännittää varmaan puolitoista viikkoa. Matkalla Takkulaan piti vaan muistaa hengitellä.
Okei, kun aloitin tämän postauksen luin ensin viime syksyn kisojen postauksen. Nyt voisin vähän väittää vastaan tuon postauksen kanssa. Olin varmasti aiheesta ylpeä, mutta totuudessa Fia katsoi melkein koko radan tuomaripäätyyn ja kuunteli puolittain. Sinunkin varmaan kannattaisi käydä lukemassa se ennen tätä. Sen numero taisi olla 72. (Ironista, tasan kymmenen postausta sitten) En itse valitettavasti voi tehdä linkkiä, sillä olen tabletilla ja tämä ei suostu yhteistyöhön. Kihisin todellakin onnesta. Olivathan ne tosiaan ensimmäiset yhteiset koulukisamme, joten noihin prosentteihin saakin olla tyytyväinen.
Siirtykäämme nyt näihin uusiin. Nyt voin sano, miltä ylpeys tuntuu oikeasti. Minulla oli verkassa pikkuserkkuni mukana, joka kertoi mitä kannattaisi tehdä ja se tuli tarpeeseen. Verkassa neuvoilla sain Fian oikeasti kuuntelemaan ja pohkeen eteen. Menin käynnissä ympyrää ja väistätin takapäätä ulos tai sisälle. Ja aina välillä siitä suoraan laukannosto. Niin sain takajalat aktivoitua ja tosiaankin hevosen pohkeen edelle. Otimme vähän niukemmasti ravia, sillä Fia oli pari aikaisempaa päivää vähän epäpuhdas, joten katsottiin onko se epäpuhdas ja muutamat lisäykset ja se oli siinä. Fia ei onneksi ollut yhtään ep, joten sain huokaista helpotuksesta.
Voitaisiinko me sitten siirtyä rataan. Ensin kyllä tahdon puhua Fian käyttäytymisestä. Tamma oli IHANA! Siis vähän hörisi muille verkassa, pari hirnahdusta, ei mitään säikkyilyjä ja todella hyvin käyttäytynyt tamma oli kehunsa ansainnut. Fia oli aijemminkin ollut tuolla, mutta en tiedä muistiko se sen vai oliko se vain oikeasti niin ihana. Mutta humman käytöksessä ei ollut mitään moitittavaa :).
Nyt rata. Huh! Ihan jännittää kertoa. Fia oli todella kuuntelevainen radalla ja tällä kertaa otin oppia virheistäni ja ratsastin kulmat. Ennen lähtömerkkiä pyörin suurimmaksi osaksi tuomari päädyssä, mutta Fia ei kyllä juurikaan katsonut sitä nyt. Radasta suuhun jäi todella ihana ja huumaava maku. Vasemman laukan lävistäjä jäi omastakin mielestä lyhyeksi ja virhe löytyy ratsastajasta. Muuten kyllä omastakin mielestä meni paljon paremmin kuin viimeksi. Lisäykset tuntui oikeasti lähtevän, laukkoja ei vaihdeltu (se on ollut nyt vähän ongelmana) ympyrät oli sopivan kokoisia, seisoin tarpeeksi kauan paikoillani ja ne kulmat tuli ratsastettua! :D Viimeisellä voltilla muistin jopa asettaa ja taivuttaa! :) Eli kokonaisuudessaan olin oikeasti TODELLA tyytyväinen! Okei, eli me lähdettiin neljäntenä ja siirryttiin luokassa toiseksi!!!!! Siis siinä kohtaa Fia kyllä sai ansaitsemiaan taputuksia! Ensimmäisenä lähtenyt voittikin lopulta luokan, mutta niitä prosentteja olisi kyllä ollutkin todella vaikea ohittaa, sillä hän sain 66, jotain% ja ne on kovat prosentit. Okei nyt tulee meidän prosentit. Huh! 58,5%!!!! Siis paperiin katsoessa en voisi olla ylpeämpi! Ja pisteskaala oli vielä upeampaa katsottavaa: 5,0-8,0!! Eli meidän paras oli radalle tulo, tervehdys, harjoitusravia. Sanallinen kommentti: suora, keskittynyt. "Huonoin" taas oli kokorata leikkaa keventäen temponlisäys. Sanallinen kommentti: eritä siirtymiset. En kyllä sanoisi tuota huonoksi, mutta paperin huonoin se tavallaan oli.
Ja vielä uskomattomampaa oli se, että me oltiin seitsemän mun jälkeisen ratsukon jälkeen vielä palkintosijoilla. Viisi palkittiin. Ja meidän lopullinen sijoitus olikin 7/19, eli ei todellakaan huono. Vain kaksi sijaa palkinnoista. Nyt voin sanoa, että tyytyväinen pitikin olla! No Fia ei kumminkaan halunnut olla järjestämättä showta, joten lastasimme sitä Takkulassa tunnin. ´:D Mutta kotiin kumminkin päästiin! Fia lähti heti pitämään imagostaan huolta, nimittäin mutakylpyyn. On se kiva omistaa kimo hevonen, jonka ominaisuus tuntuu olevan löytää tarhan mutaisimmat kohdat.
Mutta sellainen kisareissu meillä oli. Kotijoukot taisi olla yhtälailla paineissa, kuin minäkin, eli iso kiitos heille! :) Äitini ja siskoni olivat tuolloin Puolassa, joten jännitti, että eivät kai he jännitä liika mun puolestani. Mutta nyt tähän loppuun suuren suuret kiitokset pikkuserkulleni, kun lähdit kuskaamaan mua ja hummaa, Fialle, en mä siellä yksin ollut :), isälle kopin lainaan kysymisestä ja kotijoukoille tuesta ja tsempistä ja myös sulle, jos jaksoit lukea postauksen ja pidit siitä. Moro!
P. S. Rata oli sama kuin viimevuonna, eli Helppo C 1:2000
tiistai 17. toukokuuta 2016
torstai 21. huhtikuuta 2016
81# Venyttelyä ja taivuttelua, niin varmaan
Heipsis! Onnistuin jo näinkin pian palaamaan blogiin kirjoittelemaan. Eli nyt tulee postausta siitä "venyttelystä ja taivuttelusta".
Eli joo, eihän siitä mitään taivuttelua ja venyttelyä tullut vaan jotain liikkeitä jotka ehkä etäisesti taivutti. Eli ympyrällä takapään väistättämistä sisälle tai ulos, serpenttiiniä, loivia kiemurauria ja ympyrän vaihtoa. Eli kuta kuinkin näitä tein onnistuneesti ja vähemmän onnistuneesti. Serpenttiinit ja väistätykset ok, ja muu vähän huonommin. Fia oli kumminkin melko kuuntelevainen, mutta tänään ei ollut meidän päivä. Lopuksi siskoni ehdotti, että menisin kolmikaarista kaksi tai yksi kaarta laukassa. Se menikin ihan hyvin, mutta vasempaan suuntaan keskimmäinen kaari laukassa ei ollutkaan sitten niin hyvä. Ensimmäinen kaari lapa edellä kylkimyyryä, nopea (lähes olematon) suoristus ja laukan nosto, joka yleensä lähti oikeasta paikasta, mutta vähän hitaasti, eli olisi saanut olla pontevampi nosto. Sitten laukalla kaarteeseen ja suoristukseen. Kaarre kaatui joka kerta sisälle, mutta suoristus ihan ok. Mutta sitten tuli se ongelma. Kun suoristuksen jälkeen olisi pitänyt jatkaa ravilla, niin rouva tarjosi usein (kylläkin siistin) laukanvaihdon ja lähti hiipimään hidasta laukkaa. Joskus taas saatiin raville, mutta jossain kohtaa oli sitten pakko palata laukalle. Ihan positiivinen ongelma sillä tapaa, että sieltä tarjottiin reippaampaa askellajia, eikä hitaampaa, mutta silti. Ongelma olisi ollut todennäköisesti helppo korjata, kuten otat vain puolipidätteitä tai jtn. Mutta minä en yksin osaa tuollaisia pähkiä. Viimeinen kerta meni sitten ihan hyvin. :)
Siinä tälläinen lyhyt paasaus siitä. Hevonen tuli vähän hikeen, joka ei ollut ihan toivottu juttu, sillä huomenna on valmennus, joka toivottavasti menisi hyvin. Siitä ehkä postausta, ehkä ei, kuka tietää. :) Seuraavaan postaukseen asti moikka!
Eli joo, eihän siitä mitään taivuttelua ja venyttelyä tullut vaan jotain liikkeitä jotka ehkä etäisesti taivutti. Eli ympyrällä takapään väistättämistä sisälle tai ulos, serpenttiiniä, loivia kiemurauria ja ympyrän vaihtoa. Eli kuta kuinkin näitä tein onnistuneesti ja vähemmän onnistuneesti. Serpenttiinit ja väistätykset ok, ja muu vähän huonommin. Fia oli kumminkin melko kuuntelevainen, mutta tänään ei ollut meidän päivä. Lopuksi siskoni ehdotti, että menisin kolmikaarista kaksi tai yksi kaarta laukassa. Se menikin ihan hyvin, mutta vasempaan suuntaan keskimmäinen kaari laukassa ei ollutkaan sitten niin hyvä. Ensimmäinen kaari lapa edellä kylkimyyryä, nopea (lähes olematon) suoristus ja laukan nosto, joka yleensä lähti oikeasta paikasta, mutta vähän hitaasti, eli olisi saanut olla pontevampi nosto. Sitten laukalla kaarteeseen ja suoristukseen. Kaarre kaatui joka kerta sisälle, mutta suoristus ihan ok. Mutta sitten tuli se ongelma. Kun suoristuksen jälkeen olisi pitänyt jatkaa ravilla, niin rouva tarjosi usein (kylläkin siistin) laukanvaihdon ja lähti hiipimään hidasta laukkaa. Joskus taas saatiin raville, mutta jossain kohtaa oli sitten pakko palata laukalle. Ihan positiivinen ongelma sillä tapaa, että sieltä tarjottiin reippaampaa askellajia, eikä hitaampaa, mutta silti. Ongelma olisi ollut todennäköisesti helppo korjata, kuten otat vain puolipidätteitä tai jtn. Mutta minä en yksin osaa tuollaisia pähkiä. Viimeinen kerta meni sitten ihan hyvin. :)
Siinä tälläinen lyhyt paasaus siitä. Hevonen tuli vähän hikeen, joka ei ollut ihan toivottu juttu, sillä huomenna on valmennus, joka toivottavasti menisi hyvin. Siitä ehkä postausta, ehkä ei, kuka tietää. :) Seuraavaan postaukseen asti moikka!
keskiviikko 20. huhtikuuta 2016
80# Jos nyt rupeaisi palailemaan
Heippa!
Eli nyt mä koittaisin herättää blogin henkiin. Lopputulos tuskin on tyydyttävä, mutta yrittänyttä ei laiteta. Kuvat varmaankin tulevat olemaan kortilla, sillä eihän sitä tallille ota kameraa mukaan ja vaikka ottaisi, niin missä välissä niitä kuvia ehtisi muka ottaa. Mutta tosiaan blogin aihe nyt vähän muuttuu. Rupean kertomaan enemmän Fiasta ja hänen metkuiluistaan. Hänestä tulee vähän niin kuin blogin päätähti ja muista sitten vain tähtiä. :)
Eli voisin tässä nyt vähän avata vaikkapa viime maanantain ratsastelua. Meillä tosiaan oli katsomassa/valmentamassa pikkuserkkuni. Siskoni juoksutti Vilman samaan aikaan kun minä ratsastin. Ratsastus meni hyvin ja tajusin, että siitä onkin aikaa, kun pikkuserkkuni on viimeksi käynyt. Me menimme siis koko ajan toisessa päässä ympyrällä. Siinä haettiin, että Fia astuisi alle, välillä väistäisi takapäätä ulos ja olisi kuulolla. "Valmentajamme" määräsi minulle jo alussa kannukset, eli koko ratsastus mentiin niiden kanssa. Mielestäni aina, kun saan kannukset jalkaani ja alan ratsastaa, niin Fia on vähän vinkura. Itse en uskalla käyttää kannusta niin kovasti kuin pohjetta alussa niin myös Fia on vähän ymmällään ja odottaa aina pohjetta vahvemmin. Ratsastus meni todella hyvin silti kannusten kanssa ja kyllä sitten kun rupeaa ratsastamaan niin siihen kannuksen käyttöön tottuu. Fia oli mielestäni todella hyvä. Ihan alku valmennuksilla, jotka pikkuserkkuni piti ehkä ensimmäisenä vuonna, kun Fia oli meillä, oli Fia hyvinkin etupainoinen ratsastaa ja vahva suustaan. En ollut sitä miettinyt varmaan kahteen vuoteen, mutta kun pikkuserkkuni kysyi yhdessä vaiheessa, onko Fia vahva suusta, tunnustelin hetken ja totesin, että ei yhtään. Se oli oikeastaan todella kiva huomata. Alussahan Fia tosin saattoi vain testata ja viedä meitä kuin märkää rättiä.
Tunnin aiheena (jos niin voi sanoa) oli ehkä se takapään väistättäminen ja reipas hevonen. Muuten meillä meni kohta reipas hevonen hyvin, mutta käynnissä saimme kuulla siitä ja sen kyllä itsekkin huomasi, että siinä jäi vähän niin kuin vain matkustamaan. Sain myös yhden hyvän vinkin kouluradoille. Yhdessä vaiheessa teimme sellaista tehtävää, että menin tietystä kohdasta voltille, harjoitusravissa tai käynnissä, väistätin takapäätä ulos ja voltin loputtua nostin laukan ja laukkasin ympyrän ja taas samalle voltille. Aloitimme vasemmasta suunnasta, joka on Fialle hankalampi, joten meidän laukka-käynti siirtymisemme olivat hyviä, mutta oikeaan suuntaan huomattavasti parempia. Käynti-laukka nostot meni ihan hyvin mielestäni. Ensimmäiset molempiin suuntiin tosin levisivät selvästi raville. Valmistelu kaiken A ja O, mihin sinä sen unohdit. Viimeinen käynti-laukka siirtyminen oli kyllä sen verran hieno, että valmentajamme kysyi saman tien että lopetetaanko. Tunnin aikana valmentajani totesikin, että Fia on kyllä hyvin säilynyt ikäisekseen ja varsinkin takapään lihaksisto on hyvä. Olin täysin samaa mieltä, sillä kun Fia käyttää takapäätään sen lihaksiston kyllä näkee. Mietin vain jälkeenpäin, että se on varmaan tullut niistä meidän mäki kiipeilyistä, sillä kentällä me painellaan eteenpäin ilman takapäätä. :D
Tunnin jälkeen oli kiva kuulla, että hevonen on kehittynyt hurjasti, mutta niin myös ratsastaja. Se on kumma, että sitä arvostaa niin paljon, kun kehutaan, mutta itse ei sitä ikinä sano kellekkään tai sanoo vain harvoin. Fia kyllä todennäköisesti tiputtaa minut takaisin maanpinnalle seuraavalla ratsastuskerralla, kun ajattelin vähän venytellä ja taivutella. Kerron siitä sitten miten se meni.Siihen asti heippa!
Onko sinulla ehdotusta, millä liikkeellä/liikkeillä voisin taivutella Fiaa?
Eli nyt mä koittaisin herättää blogin henkiin. Lopputulos tuskin on tyydyttävä, mutta yrittänyttä ei laiteta. Kuvat varmaankin tulevat olemaan kortilla, sillä eihän sitä tallille ota kameraa mukaan ja vaikka ottaisi, niin missä välissä niitä kuvia ehtisi muka ottaa. Mutta tosiaan blogin aihe nyt vähän muuttuu. Rupean kertomaan enemmän Fiasta ja hänen metkuiluistaan. Hänestä tulee vähän niin kuin blogin päätähti ja muista sitten vain tähtiä. :)
Eli voisin tässä nyt vähän avata vaikkapa viime maanantain ratsastelua. Meillä tosiaan oli katsomassa/valmentamassa pikkuserkkuni. Siskoni juoksutti Vilman samaan aikaan kun minä ratsastin. Ratsastus meni hyvin ja tajusin, että siitä onkin aikaa, kun pikkuserkkuni on viimeksi käynyt. Me menimme siis koko ajan toisessa päässä ympyrällä. Siinä haettiin, että Fia astuisi alle, välillä väistäisi takapäätä ulos ja olisi kuulolla. "Valmentajamme" määräsi minulle jo alussa kannukset, eli koko ratsastus mentiin niiden kanssa. Mielestäni aina, kun saan kannukset jalkaani ja alan ratsastaa, niin Fia on vähän vinkura. Itse en uskalla käyttää kannusta niin kovasti kuin pohjetta alussa niin myös Fia on vähän ymmällään ja odottaa aina pohjetta vahvemmin. Ratsastus meni todella hyvin silti kannusten kanssa ja kyllä sitten kun rupeaa ratsastamaan niin siihen kannuksen käyttöön tottuu. Fia oli mielestäni todella hyvä. Ihan alku valmennuksilla, jotka pikkuserkkuni piti ehkä ensimmäisenä vuonna, kun Fia oli meillä, oli Fia hyvinkin etupainoinen ratsastaa ja vahva suustaan. En ollut sitä miettinyt varmaan kahteen vuoteen, mutta kun pikkuserkkuni kysyi yhdessä vaiheessa, onko Fia vahva suusta, tunnustelin hetken ja totesin, että ei yhtään. Se oli oikeastaan todella kiva huomata. Alussahan Fia tosin saattoi vain testata ja viedä meitä kuin märkää rättiä.
Tunnin aiheena (jos niin voi sanoa) oli ehkä se takapään väistättäminen ja reipas hevonen. Muuten meillä meni kohta reipas hevonen hyvin, mutta käynnissä saimme kuulla siitä ja sen kyllä itsekkin huomasi, että siinä jäi vähän niin kuin vain matkustamaan. Sain myös yhden hyvän vinkin kouluradoille. Yhdessä vaiheessa teimme sellaista tehtävää, että menin tietystä kohdasta voltille, harjoitusravissa tai käynnissä, väistätin takapäätä ulos ja voltin loputtua nostin laukan ja laukkasin ympyrän ja taas samalle voltille. Aloitimme vasemmasta suunnasta, joka on Fialle hankalampi, joten meidän laukka-käynti siirtymisemme olivat hyviä, mutta oikeaan suuntaan huomattavasti parempia. Käynti-laukka nostot meni ihan hyvin mielestäni. Ensimmäiset molempiin suuntiin tosin levisivät selvästi raville. Valmistelu kaiken A ja O, mihin sinä sen unohdit. Viimeinen käynti-laukka siirtyminen oli kyllä sen verran hieno, että valmentajamme kysyi saman tien että lopetetaanko. Tunnin aikana valmentajani totesikin, että Fia on kyllä hyvin säilynyt ikäisekseen ja varsinkin takapään lihaksisto on hyvä. Olin täysin samaa mieltä, sillä kun Fia käyttää takapäätään sen lihaksiston kyllä näkee. Mietin vain jälkeenpäin, että se on varmaan tullut niistä meidän mäki kiipeilyistä, sillä kentällä me painellaan eteenpäin ilman takapäätä. :D
Tunnin jälkeen oli kiva kuulla, että hevonen on kehittynyt hurjasti, mutta niin myös ratsastaja. Se on kumma, että sitä arvostaa niin paljon, kun kehutaan, mutta itse ei sitä ikinä sano kellekkään tai sanoo vain harvoin. Fia kyllä todennäköisesti tiputtaa minut takaisin maanpinnalle seuraavalla ratsastuskerralla, kun ajattelin vähän venytellä ja taivutella. Kerron siitä sitten miten se meni.Siihen asti heippa!
Onko sinulla ehdotusta, millä liikkeellä/liikkeillä voisin taivutella Fiaa?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)