Terve! Nyt me ollaan vähän niinkun teiltä salaa korkattu meidän kisakausi 2016! :D Eli oltiin tuossa 15.5.-16 Takkulan koulukisoissa. En halunnut siitä ennen sanoa, vaikka ehdin jo jännittää varmaan puolitoista viikkoa. Matkalla Takkulaan piti vaan muistaa hengitellä.
Okei, kun aloitin tämän postauksen luin ensin viime syksyn kisojen postauksen. Nyt voisin vähän väittää vastaan tuon postauksen kanssa. Olin varmasti aiheesta ylpeä, mutta totuudessa Fia katsoi melkein koko radan tuomaripäätyyn ja kuunteli puolittain. Sinunkin varmaan kannattaisi käydä lukemassa se ennen tätä. Sen numero taisi olla 72. (Ironista, tasan kymmenen postausta sitten) En itse valitettavasti voi tehdä linkkiä, sillä olen tabletilla ja tämä ei suostu yhteistyöhön. Kihisin todellakin onnesta. Olivathan ne tosiaan ensimmäiset yhteiset koulukisamme, joten noihin prosentteihin saakin olla tyytyväinen.
Siirtykäämme nyt näihin uusiin. Nyt voin sano, miltä ylpeys tuntuu oikeasti. Minulla oli verkassa pikkuserkkuni mukana, joka kertoi mitä kannattaisi tehdä ja se tuli tarpeeseen. Verkassa neuvoilla sain Fian oikeasti kuuntelemaan ja pohkeen eteen. Menin käynnissä ympyrää ja väistätin takapäätä ulos tai sisälle. Ja aina välillä siitä suoraan laukannosto. Niin sain takajalat aktivoitua ja tosiaankin hevosen pohkeen edelle. Otimme vähän niukemmasti ravia, sillä Fia oli pari aikaisempaa päivää vähän epäpuhdas, joten katsottiin onko se epäpuhdas ja muutamat lisäykset ja se oli siinä. Fia ei onneksi ollut yhtään ep, joten sain huokaista helpotuksesta.
Voitaisiinko me sitten siirtyä rataan. Ensin kyllä tahdon puhua Fian käyttäytymisestä. Tamma oli IHANA! Siis vähän hörisi muille verkassa, pari hirnahdusta, ei mitään säikkyilyjä ja todella hyvin käyttäytynyt tamma oli kehunsa ansainnut. Fia oli aijemminkin ollut tuolla, mutta en tiedä muistiko se sen vai oliko se vain oikeasti niin ihana. Mutta humman käytöksessä ei ollut mitään moitittavaa :).
Nyt rata. Huh! Ihan jännittää kertoa. Fia oli todella kuuntelevainen radalla ja tällä kertaa otin oppia virheistäni ja ratsastin kulmat. Ennen lähtömerkkiä pyörin suurimmaksi osaksi tuomari päädyssä, mutta Fia ei kyllä juurikaan katsonut sitä nyt. Radasta suuhun jäi todella ihana ja huumaava maku. Vasemman laukan lävistäjä jäi omastakin mielestä lyhyeksi ja virhe löytyy ratsastajasta. Muuten kyllä omastakin mielestä meni paljon paremmin kuin viimeksi. Lisäykset tuntui oikeasti lähtevän, laukkoja ei vaihdeltu (se on ollut nyt vähän ongelmana) ympyrät oli sopivan kokoisia, seisoin tarpeeksi kauan paikoillani ja ne kulmat tuli ratsastettua! :D Viimeisellä voltilla muistin jopa asettaa ja taivuttaa! :) Eli kokonaisuudessaan olin oikeasti TODELLA tyytyväinen! Okei, eli me lähdettiin neljäntenä ja siirryttiin luokassa toiseksi!!!!! Siis siinä kohtaa Fia kyllä sai ansaitsemiaan taputuksia! Ensimmäisenä lähtenyt voittikin lopulta luokan, mutta niitä prosentteja olisi kyllä ollutkin todella vaikea ohittaa, sillä hän sain 66, jotain% ja ne on kovat prosentit. Okei nyt tulee meidän prosentit. Huh! 58,5%!!!! Siis paperiin katsoessa en voisi olla ylpeämpi! Ja pisteskaala oli vielä upeampaa katsottavaa: 5,0-8,0!! Eli meidän paras oli radalle tulo, tervehdys, harjoitusravia. Sanallinen kommentti: suora, keskittynyt. "Huonoin" taas oli kokorata leikkaa keventäen temponlisäys. Sanallinen kommentti: eritä siirtymiset. En kyllä sanoisi tuota huonoksi, mutta paperin huonoin se tavallaan oli.
Ja vielä uskomattomampaa oli se, että me oltiin seitsemän mun jälkeisen ratsukon jälkeen vielä palkintosijoilla. Viisi palkittiin. Ja meidän lopullinen sijoitus olikin 7/19, eli ei todellakaan huono. Vain kaksi sijaa palkinnoista. Nyt voin sanoa, että tyytyväinen pitikin olla! No Fia ei kumminkaan halunnut olla järjestämättä showta, joten lastasimme sitä Takkulassa tunnin. ´:D Mutta kotiin kumminkin päästiin! Fia lähti heti pitämään imagostaan huolta, nimittäin mutakylpyyn. On se kiva omistaa kimo hevonen, jonka ominaisuus tuntuu olevan löytää tarhan mutaisimmat kohdat.
Mutta sellainen kisareissu meillä oli. Kotijoukot taisi olla yhtälailla paineissa, kuin minäkin, eli iso kiitos heille! :) Äitini ja siskoni olivat tuolloin Puolassa, joten jännitti, että eivät kai he jännitä liika mun puolestani. Mutta nyt tähän loppuun suuren suuret kiitokset pikkuserkulleni, kun lähdit kuskaamaan mua ja hummaa, Fialle, en mä siellä yksin ollut :), isälle kopin lainaan kysymisestä ja kotijoukoille tuesta ja tsempistä ja myös sulle, jos jaksoit lukea postauksen ja pidit siitä. Moro!
P. S. Rata oli sama kuin viimevuonna, eli Helppo C 1:2000
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti