Heipsan! Ajattelin nyt tehdä blogiini tälläisen tarinan täyttämään tyhjiä kohtia. Pidän tarinoiden kirjoittamisesta, joten tämä ei ole niin vaikeaa, kun perus postausten kaivelu. Alkuun tulee pieni kerronta siitä, kuka kertoo.
"Hei. Olen Maija. Olen 16-vuotias tyttö ja asun mummuni kanssa, koska vanhempani ovat kuolleet. Omistan oma hevosen, Sireenan. Sireenan sain pelastettua teurastamolta. Maksoin siitä vain omistajan vaihdoksen. Sireenan tarina on kaikille tavallinen. Sireena eli Reena on lämminverinen, eli ei kovin suosittu rotu. Se oli ravihevonen. Reena ei enään halunnut juosta ja ontui usein. Eläimlääkäri totesi sille kinnerpatin. Omistaja ei halunnut toipilasta, vaan pisti suoraan teuraaksi. Sieltä minä sen sitten pelastin. Reenalla on hyvin siro ja ponimainen pää ja se on 147cm korkea, eli se on poni. Reena ei enään oireile kinnerpattiaan, nyt kun akuutti vaihe on ohi. Seisomaan sitä ei saa jättää, mutta muuta poikeavaisuutta siinä ei ole. Reena asuu noin puolenkilometrin päässä meidän talosta, yksityistallissa. Maksan Reenan tallivuokran tekemällä talleja. Mummuni on oikein jalomielinen, mutta olen päättänyt kustantaa Reenan kulut itse."
Painan pääni käsiin ja toistan hiljaa mielessäni englannin sanoja. Huomenna olisi koe, mutta minulla on ihan muuta mietittävää. Tallille tulee huomenna satulansovitus auto. Minun olisi tarkoitus ostaa sieltä Reenalle satula. Teurastamolta, kun hain sen niin mukaan tuli vain riimu ja naru. Olin onnistunut löytämään itseltäni sille harjoja ja ihme kyllä, sopivat suitset. Loimista minun ei tarvinnut huolehtia, sillä tallin omistaja, Paula, sanoi, että hänellä on loimia liiaksikin, joten Reena käytti niitä. Reena ei hivuttanut, mutta olin saanut tallikaveriltani, Ellalta, etu ja takasuojat. Ella oli itse heittämässä ne roskikseen, koska hän ei niitä tarvinnut. Minä sanoin heti, että minä otan ne. Satulaan en ollut hankkinut, sillä halusin sen olevan varmasti sopiva. Olin säästänyt rahaa jopa 290€. Toivoin, että sillä saisin Reenalle hyvän satulan, koska muut rahat menivät koulukirjoihin. Mummu ystävällisesti maksoi niistä osan. Sammutin työpöydän valoni ja lähdin eteiseen. Koitin pukiessani miettiä vielä niitä englannin sanoja. Olin luvannut tehdä tänään iltatallin. Se oli maksu Reenan tallivuokrista. Se kävi minulle todella hyvin, sillä rakastin tehdä ilta tai aamutalleja.
Avasin tallin raskaan oven ja kävelin rehuhuoneeseen. Siellä oli kaikkien ruoat valmiina. Nappasin lähimmän oven narun ja lähdin hakemaan ensimmäistä hevosta sisälle. Tallissa oli suomenhevosia, poneja, puoliverisiä ja toinen lemppari tallista Lollo shetlanninponi. Se oli vähän jukuri pää muille, mutta koska olin tehnyt jo monta iltatallia olin opettanut Lollolle tempun. Kun olin menossa Lollon tarhan ohi, se oli tiineenä, joten se oli yksin, avasin portin ja jätin sen maahan. Hain tallin kuuminta puoliveristä ja tulin takaisin Lollon tarhalle ja suljin portin. Kävelin tanssahtelevan puoliverisen rinnalla ja tulin talliin. Pyöräytin puoliverisen karsinassaan ja riisuin siltä loimen ja otin riimun pois. Suljin oven ja ripustin riimun ja loimen oveen. Otin mukaan seuraavan riimunnarun. Tallin ovella kutsuin Lolloa. Lollo tuli talliin. Suljin sen oven ja riisuin siltä riimun ja ripustin sen oven koukkuun. Kehuin Lolloa ja hain muut hevoset sisälle, Ruokin hevoset ja jäin vielä hetkeksi katselemaan Reenaa. Reena mutusti rauhassa heiniään ja näytti suloisimmalta olennolta mailmassa. Olin onnellinen, kun sain Reenan omakseni, eikä se joutunut teuraaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti