67# Kaipaamaan jään...

Hei. Nyt ei olla kovin iloisissa merkeissä, vaan minulle itseasiassa todella vaikealla aluella. Mielestäni olen Viivin postauksessa kirjoittanut, että hän lähtisi toukokuun lopussa. Silloin loppui ylläpitosopimus, mutta Viivin on ollut meillä vähän pidempään. Nyt on kumminkin Viiville löytynyt uusi koti. Meillä Viivi oli vain hoidossa ja tiesin, että se lähtee. Siksi pidinkin alussa siihen etäisyyttä, jotta sen lähtö ei olisi minulle niin kivulias. Nyt kumminkin, kun se on ollut meillä vähän pidempään ja olen saanut sen toimimaan ihanasti ratsastaessa, olen huomaamattani kiintynyt häneen ja se tieto, että pian hän on muualla, enkä näe häntä enään koskaan... Se sattuu minuun! Ajatus saa kyyneleet silmiini ja vatsassa on ontto olo. Pieni kimo tamma, joka on ollut meillä puoli vuotta, on kohta teillä tietämättömillä.

Luopuminen on aina ollut minulle vaikeaa. Liian vaikeaa. Nyt Viivi lähtee ja pian joudun luopumaan vanhasta koirastamme, joka on vähän sairas. Hamsteritkaan eivät elä pitkään. Itselleni olisi parempaa, jos joku perheestämme olisi niin allerginen, ettei meillä voisi olla eläimiä. Silloin ei tarvitsisi luopua mistään. Mutta jos haluaa löytää asian valoisan puolen niin eläimet kyllä antavat iloa ja rakkautta. Mielestäni ihmisellä on oikeus suruun. Silloin viimeistään saa tunteensa selviksi ja jää ontoon kehoonsa, jossa kaikuu hiljaisuus. Suru on tunne, jolta ei välty elämän aikana, jos tuntee iloa. Tunteet voi turruttaa, jolloin mikään ei ole hauskaa tai surullista. Sekin on elämää, mutta mielummin valitsen surun jotta voin olla myös iloinen.

Minusta tuntuu, että minä petän Viivin. Se kotiutui meidän lähitallillemme. Se rauhoittui, tutustui muihin, rupesi luottaman meihin. Se saattoi olla rauhassa lepäämässä tarhassa ilman pelkoa. Mutta nyt siltä särjetään tämä kaikki. Se kotiutuu varmasti uuteen paikkaan, mutta siihenkin menee hetki. Se ei näe enää ikinä meitä, joihin se on joskus luottanut. Se varmasti rupeaa luottamaan uuteen omistajaansa, mutta luottamus ei vaan tule, se kasvatetaan. Viivistä tulee varmasti onnellinen ja ehkä täyden kympin äiti.

Viivi lähtee pian, mutta en ole vielä varma tarkasta ajankohdasta. En tiedä julkaisenko täällä milloin Viivi lähtee, mutta ajattelin kertoa teille tämän verran. Lähden ensiviikolla Viroon muutamaksi päiväksi. Silloin tulee Virosta kuvia ja postausta ja myös ostosten esittely. Eli tämän jälkeen seuraava postaus on Viron postaus ja sitten ostokset, jos ostoksia tulee. Eli siihen asti saatte pärjätä tällä postauksella. Moikka!

66# Uusia ystäviä

Hei! Siitä onkin sitten jo aikaa, kun viimeksi on tullut postaus. Ajattelin nyt tässä alussa ilmoittaa, että tänne ei tule säännöllisesti postauksia. Kesällä en yksinkertaisesti kerkeä tai enää illalla jaksa. Tiedän, että on rasittavaa, kun kerran kuussa tulee postaus jos edes sitäkään, mutta kesästä pitää nauttia, eikä kokoajan stressata. Itse asiassa tämän postauksen takia ei ole tullut postauksia, koska olen halunnut pitää tämän seuraavana, mutta kun koneen avaaminen ja kuvien lataaminen postaukseen on ollut vaikea aloittaa. No nyt olen ottanut itseäni niskasta kiinni ja raahannut itseni koneen ääreen laittamaan kuvia. Aloitetaan!

Entisen puhelimeni Samsung Galaxy Trend Plussan näyttö meni täysin pirstaleiksi, kun se vahingossa tippui. Nyt sain siis uuden puhelimen ja se on juuri sellainen, kun toivoinkin! Se on ...

Huomaatteko kuka tuolla kurkkii?

... Iphone 4s! Nyt ehkä mieti, että se on jo vanha malli ja miksen ostanut uudempaa. En halunnut! En ole kuullut mitään huonoa 4s: sästä ja minusta se on hyvän kokoinen, koska itse en pidä esimerkiksi Iphone 6 plussasta, koska se on makuuni liian suuri ja kallis. Ostin tämän gigantista ja se tuli melko nopeasti, eli ei tarvinut odotella. Olin ensimmäiset päivät todella varovainen, koska pelkäsin pudottavani sen. Sain kumminkin pian kuoret puhelimeeni ja nyt en varo enää yhtä paljon. Tällaisia kuoria minulla jo on :)

Nämä alimmat kuoret ovat olleet minulla nyt pelkästään käytössä. Minulla oli myös innokkaita kuvaajia mukana, kun näpsäisin näitä kuvia.

Piitu

Pessi

Piitu

Tämmöisiä. Seuraavaksi esittelen uusimman ystäväni, joka on ollut minulla nyt noin viikon. Nämä kuvat ovat sitten huono laatuisia, koska hänestä on vaikea saada hyviä kuvia, kun vauhti on niin kova :)

Alempana paras kuva hänestä

Heips! Olen Ville. Olen syntynyt 19.8.2014 eli olen noin (laskupää voi pettää kesällä :D) 10 kuukautta ja 17 päivää. Lajini on Kääpiöhamsteri Campbelli ja olen siis uros. Kasvattajani on Animal House. Olen kunnon hamsteri, sillä minä oikeasti hamstraan ruoan poskiini. Uusi omistajani on saanut oppia, että meidän hamsteriden posket ovat oikeasti toooosi isot ja ylettyvät etutassujemme päälle. Olen hyvin aktiivinen yöllä, mutta päivisin käyn vain juomassa ja tarkistamassa ruokakipon.

Ostin Villen siis eräältä kaveriltani, koska hänellä ei enään ollut aikaa sille. Ville on aiemmin ollut minulla hoidossa kerran, kun sen omistaja lähti ulkomaille matkalle. 

Ville on hyvin reipas poika ja jaksaa juosta pyörässään yöllä. Ville ei ole minua vielä kertaakaan valvottanut, mutta ystäväni Sadepäivän hamsteri välillä herättää omistajansa. Käykää vilkaisemassa muuten blogeja sivu, koska uudistan sitä nyt melkolailla. Moro!