Hei. Nyt ei olla kovin iloisissa merkeissä, vaan minulle itseasiassa todella vaikealla aluella. Mielestäni olen Viivin postauksessa kirjoittanut, että hän lähtisi toukokuun lopussa. Silloin loppui ylläpitosopimus, mutta Viivin on ollut meillä vähän pidempään. Nyt on kumminkin Viiville löytynyt uusi koti. Meillä Viivi oli vain hoidossa ja tiesin, että se lähtee. Siksi pidinkin alussa siihen etäisyyttä, jotta sen lähtö ei olisi minulle niin kivulias. Nyt kumminkin, kun se on ollut meillä vähän pidempään ja olen saanut sen toimimaan ihanasti ratsastaessa, olen huomaamattani kiintynyt häneen ja se tieto, että pian hän on muualla, enkä näe häntä enään koskaan... Se sattuu minuun! Ajatus saa kyyneleet silmiini ja vatsassa on ontto olo. Pieni kimo tamma, joka on ollut meillä puoli vuotta, on kohta teillä tietämättömillä.
Luopuminen on aina ollut minulle vaikeaa. Liian vaikeaa. Nyt Viivi lähtee ja pian joudun luopumaan vanhasta koirastamme, joka on vähän sairas. Hamsteritkaan eivät elä pitkään. Itselleni olisi parempaa, jos joku perheestämme olisi niin allerginen, ettei meillä voisi olla eläimiä. Silloin ei tarvitsisi luopua mistään. Mutta jos haluaa löytää asian valoisan puolen niin eläimet kyllä antavat iloa ja rakkautta. Mielestäni ihmisellä on oikeus suruun. Silloin viimeistään saa tunteensa selviksi ja jää ontoon kehoonsa, jossa kaikuu hiljaisuus. Suru on tunne, jolta ei välty elämän aikana, jos tuntee iloa. Tunteet voi turruttaa, jolloin mikään ei ole hauskaa tai surullista. Sekin on elämää, mutta mielummin valitsen surun jotta voin olla myös iloinen.
Minusta tuntuu, että minä petän Viivin. Se kotiutui meidän lähitallillemme. Se rauhoittui, tutustui muihin, rupesi luottaman meihin. Se saattoi olla rauhassa lepäämässä tarhassa ilman pelkoa. Mutta nyt siltä särjetään tämä kaikki. Se kotiutuu varmasti uuteen paikkaan, mutta siihenkin menee hetki. Se ei näe enää ikinä meitä, joihin se on joskus luottanut. Se varmasti rupeaa luottamaan uuteen omistajaansa, mutta luottamus ei vaan tule, se kasvatetaan. Viivistä tulee varmasti onnellinen ja ehkä täyden kympin äiti.
Viivi lähtee pian, mutta en ole vielä varma tarkasta ajankohdasta. En tiedä julkaisenko täällä milloin Viivi lähtee, mutta ajattelin kertoa teille tämän verran. Lähden ensiviikolla Viroon muutamaksi päiväksi. Silloin tulee Virosta kuvia ja postausta ja myös ostosten esittely. Eli tämän jälkeen seuraava postaus on Viron postaus ja sitten ostokset, jos ostoksia tulee. Eli siihen asti saatte pärjätä tällä postauksella. Moikka!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti